mastodon 4.7.3Ajattelija ja töhottäjä.
Viestinnän ja kädentaitojen ammattilainen, kaiken harrastaja.
Kiinnostunut mistä vaan, kuten keskiaikaisista hirviöistä ja ihmisoikeuksista.
Vasemmalla.
Queer.
They/she/it.
Pixelfed: @JakkePimio
Olin viime yönä metsässä pupuretkellä ja mietin, miten hurjaa on se, että mun ei tarvi siellä metsässä yksin olla mitenkään peloissani, mutta moni mun ystävistä elää suhteissa, joissa kotona pitää olla koko ajan peloissaan.
Onneksi nyt viimeisten parin kuukauden aikana kaksi ystävää on päässyt turvakodin avulla irti ja rakentaa uutta elämää.
Mutta silti, ajatus siitä, että just kotona on kaikista pelottavinta ja vaarallisista olla on aivan hirvittävä.
Ajattelin, että olis kiva oppia kieliä silleen kun lapsena.
Ruotsin serkun kanssa aina ennen leikkiä osoiteltiin kaikki tavarat ja kerrottiin niiden nimet omalla kielellä, joskus mukana oli myös englannin serkku ja sit piti kaikkien toistella sanoja kovasti. Ja sitten vaan opittiin ymmärtämään toisiamme.
Mut ei se ehkä tartu enää samalla tavalla. Sveitsin ystävän kanssa tehdään tätä toisinaan, mutta en kyllä osaa sveitsinsaksaa muutamaa fraasia ja hassua sanaa enempää.
Ja kas, tapahtui ihme.
Eilen Kela taas pyysi lisää selvityksiä tästä mun kuvitellusta yritystoiminnasta. Ja sitten huomasin, että tähän viestiin voi vastata tosi monta kertaa! Niin lähetin sitten niitä selvityksiä aika monta sivua, ettei nyt vaan jää epäselvyyksiä.
Niin tänään aamulle oli päätös syntynyt, en ole enää parisuhteessa vuokranantajaan, lapseni ei ole yllättäen vanhentunut 22 vuotta yhdessä yössä ja minulla ei ole yritystoimintaa.
Täytyy julistaa kansalliseksi juhlapäiväksi tämä.
Kela, siinäpä vekkuli laitos.
Piti asumistukea hakea, kun uusi tilanne elämässä.
Ensin se pysähtyi siihen, että he päättivät, että olen oikeastaan parisuhteessa vuokranantajan kanssa. Tätä sitten veivattiin useampi viikko, lopulta suosittelin, että soittelevat kumppanilleni ja kertovat hänelle, että mulla on tämmöinen salasuhde.
Siitä on nyt päästy. Niin ovat nyt keksineet, että mulla on täällä kotona yritystoimintaa, josta en ole heille antanut selvitystä.
Kinostelis itseäni tämä toiminta.
Lapsi kysyi voiko tulla käymään.
Istuttiin sitten pimeässä sohvalla ja heiteltiin toisiamme pehmeällä pallolla.
Hän tuumasi, että mua ei oo selvästi leikitetty tarpeeksi viime aikoina ja uhkasi ottaa yhteyttä kumppaniini tämän tiimoilta.
Mutta oli kyllä hyvä leikki!
Hirvittävän kevyeksi tuli mieli siitä.
Mulla on semmosta, että elelen tän muun todellisuuden lisäksi monissa muissa todellisuuksissa.
Joten, kun tämä tuli lenkillä vastaan, niin mun eka ajatus oli, että oi, pikkuväkikin on ollut rakennustyömaalla töissä ja niillä on nykyisin omat kypärät, kuinka hienoa!
Ja sitten ymmärsin, että ei ihan välttämättä ole asia näin, mutta ei ihan välttämättä ole olemattakaan.
Kävin lenkillä ja näin monta asiaa.
Ensin näin, että tän päivän aikana oli tullut silmut puihin ja pensaisiin.
Sitten näin metsän reunassa yksinäisen poliisin, siellä se seisoskeli, ehkä sillekin kasvaa vielä kaveri.
Sitten näin sellaisen miellyttävän näköisen nuoren miehen ja tietysti juoksin sen kiinni, niin aivan yllättäen se olikin sellainen itse tehty. Joka vaan kyseli, että mistäs sinä siihen tupsahdit ja kertoi kaikki kuulumiset.
Ei sitä lenkillä paljon tämän enempää ehdikään nähdä.
1/2
Minä en pysty juoksemaan, enkä pyöräilemään, enkä rappuilemaan, kun on niin rikki/sairaat jalat.
Niin niiden sijaan, sitten kävelen ja salilla käydessä ylämäkikävelen, joka on ollut yllättävän tehokasta.
Oon tosi pitkään haaveillut, että uskallan testalla juoksumaton alpine -toimintoa ja sitten eilen sain aikaiseksi ja sepä se vasta olikin.
Ihan järjettömän hauskaa, niin hauskaa, että melkein nauroin ääneen, kun se ohjelma loppui. Luulen, että pitää toistekin.
Oli tänään puuhapäivä jälkeläisen kanssa. Käytiin salilla ja välttelemässä myyjiä huonekaluliikkeissä (mua ei onneksi kukaan yritä palvella, mutta jälkeläinen näyttää vissiin menestyjältä, niin häntä kyllä) ja syömässä.
Kävin sitten vielä hänen luonaan auttamassa tavaroiden kantamisessa. Ja siellä oli ruusuja maljakossa, koska niistä tulee kuulemma hyvä mieli.
Ja olin vaan silleen, että minä oon tehnyt tommosen yksikön, joka ostaa kotiin ruusuja.
Hyvä yksikkö on kyllä se.
Lintukausi on vissiin parhaassa vauhdissa.
Ihan siitä päätellen paljonko isällä on asiaa linnuista.
Toivon, että tänä vuonna vältytään siltä trasgiselta kohtalolta, jossa vanhempani päätyvät metsästämään hyönteisiä linnun poikasille.
Mielenkiinnolla odotan minkä nimisiä residenssejä isä on tälle vuodelle linnuille nikkaroinut, en tosin uskalla suoraan kysyä, muutoin saattaa lintuviestien määrä triplaantua.
Maiharin vetoketju sanoi RIPS.
Ja vanha luottosuutari on jäänyt eläkkeelle, vaikka oli nipin napin 80-vuotias! Nykynuoriso on niin pullamössöä.
Mutta hakusessa hyvä suutari siis, Helsinki/Kirkkonummi nyt ensisijaisesti, saa suositella. Myös sukulaiset huomioidaan.
Äiti eilen semmosta muisteli, että hän tuli kerran töistä ja minä olin pihapuskassa.
Niin hän sitten katsomaan, että mitä puuhaan. Niin mulla oli kädessä kravatti ja sen kravatin toisessa päässä oli poliisi, joka oli konttaamassa siellä puskassa, kas kun hän oli minun koirani.
Muistan, kun mulla oli poliisi ratsuna, mutta tää koira oli unohtunut.
Asuttiin siihen aikaa poliisiaseman takapihalla, niin leikin usein poliiseilla.
1/
Muistan, että lapsena ei saanut mennä pitkäperjantaina pihalle. Äiti oli peruspakana maalta, että en ihan tiiä mistä se oli tän säännön napsassut, mutta näin oli.
Lapsena oli sitä mieltä, että just se olis ollut se vuoden paras ulkoilupäivä ja ihan kaikki oli pihalla.
Mutta sitten telkkarista tuli aina jotain lastenohjelmia ja vaikka meillä muuten ei juuri telkkaria päivällä katseltu, niin tässä tehtiin poikkeus.
Yleensä ne oli opettavaisia animaatioita ylösnoususta.
Ompeluttaa silleen kunnolla pitkästä aikaa ja kankaitakin suunnilleen kaapillinen kertynyt, vaikken ole vuosiin ostellut uusia.
Kävin Etsyssä selailemassa kaavoja, että jos vaikka ostaisi jonkun sen sijaan, että itse piirtelee.
Ihan uskomaton määrä semmosia tekoälynippuja siellä, siis semmosia, että tästä halvalla monta kaavaa kerralla. Ja mitä enemmän tommosta ajatusta on tarjolla, niin sitä vähemmän ihmiset ovat valmiita maksamaan oikeista kaavoista.
Ihastuttava kaikki häviää tilanne tämä.
Oikeassa kädessä golf- ja tenniskyynärpää, jännetulehdus ja joku lihasjuttu. Ne on silleen jokseenkin haitanneet käsityöharrastusta ja työtä.
Niin tuumasin, että jos neulon tosi kevyttä neuletta isoilla puikoilla ohuesta langasta, niin se varmaan menee.
Ja meneehän se.
Yllättäen kuitenkin särkee kovin kättä, kun on taas viisi tuntia neulonut "tän yhden kerroksen vielä".
Et maltilla taas, kuten aina.
Ehdoton vahvuuteni.
Mut ehkä neulon enää tän yhden kerroksen ja meen sit ulos tai jotain.
Luin Leigh Bardugon Salatun tiedon seuran. Huolimatta siitä, että kirjassa annettiin virheellinen todistus eläinkuiduista, tykkäsin tästä kyllä kovasti.
Huomattavasti enemmän kuin siitä yrityksestäni lukea romatasiaa - tosin sitä aloitettua sarjaa on nyt kaksi osaa lisää odottamassa lukemista. Varasin myös tämän Bardugon sarjan toisen osan, että saattaa mennä taas sekalukemiseksi.
Fantasia on kyllä karkkia mun aivoille, hyvä fantasia on semmonen pidennetty karkkipäivä.
"Melodic Power Metal. Incredible songwriting complex but catchy song structures, excellent guitar work and a rough, powerful & unique voice that hovers all."
Tää teksti on Ironware yhtyeen Break Out levyn kannessa olevasta pienestä pyöreästä tarrasta. Ja kyllä, olen ostanut levyn ihan vain tämän tarran perusteella. Ja tätä levyä on oikeasti kuunneltu ihan hitosti.