mastodon 4.7.3Verkkoyhteisövelho, #Tohtoriverkosto:n perustaja ja jäsenvastaava, tutkimuspäällikkö #Xamk #DigitaliaFI tietojohtamisen alalta. Ruokolahti, eukkovyöhyke, FIN.
”Ison-Britannian puolustusministeriön alivaltiosihteeri Alistair Carns kirjoittaa X:ssä pitävänsä kestämättömänä tilannetta, jossa teknologinen arvonluonti ja päätösvalta on valunut muualle.
Ranskan entinen sisäministeri ja Tasavaltalaisten puheenjohtaja Bruno Retailleau komppaa X:ssä molempia.”
Kannattaisiko aloittaa vaikka viranomaisten, median ja poliitikkojen viestinnän palauttamisesta takaisin omaan hallintaan, eikä jatkaa huutelua X:ssa?
Susikoira Roi vaihtoi vanhoilla päivillään kotia ja päätyi Kekkosen perheeseen. Suvun matriarkka, isoäiti Arja tunsi heti hengenheimolaisuutta Roin kanssa ja perehdytti tämän huolellisesti perheen tapoihin.
Harrastuksista tärkein oli lastenlasten keppihevosurheilu.
Askel askeleelta, hyppy hypyltä Roi oppi lajin salat. Pian hän oli jo jälkipolven mukana SM-kisoissa.
Kaikki vaaditut esteet ylittyivät suvereenisti. Harva pakkosarjan kepparoi niin kuin Kekkos-Arjan pappa-Roi.
Koska Tohtoriverkoston synnystä tulee kuluneeksi jo 11 vuotta, uudelleenjulkaisen kesäkuun aikana 11 strippiä yhdistyksemme maskottisarjaa, marginaaliseen kulttimaineeseen jo toissavuosikymmenellä noussutta Väitössikaa.
Tässä alkuun yksi omista suosikeistani!
Vastaväittäjän repliikin kuulin siis sellaisenaan eräässä väitöstilaisuudessa 2008. Vastausta on hieman muunneltu.
Väitössika-sarjojen uudelleenjulkaisua, osa 7/11.
Aiheena tällä kertaa raskaan tutkimusprosessin vaatimat raskaat huvit pokerista alkoholinkäyttöön ja shoppailusta virrenveisuuseen.
Viimeisen ruudun loppu”huipennus” on hieman kömpelö sisäpiirivitsi: sain 2000-luvun alussa lahjaksi Anne Pohtamon (kyllä, nimenomaan Pohtamon, ei Sällylän) vinyylilevyllisen aerojumppaa.
Eli divarilöydön, josta tuli camp-humoristinen illanviettojen ohjelmanumero.
Kuuluisa lääketieteen tohtori Kate avasi oman yksityisvastaanoton. Yrityksen nimeksi tuli Katetri.
Väitössika-sarjojen uudelleenjulkaisua, osa 6/11.
Apuraharuletti.
Tällaiset tyypit odottelivat torstaina tässä muutama metri kotiportilta, kun palasin kampukselta. Vasta hetkeä myöhemmin kuulin, että mukana on myös neljä poikasta ☺️
Puoliso-parka on taas melkein koko lomaviikon joutunut kuuntelemaan juttujani, joten kierrätän vahingon tänne.
Mitä antaisin nimeksi
Hatunnosto Kokkolan päättäjille!
En liiketaloustieteestä paljoakaan aikanaan oppinut, mutta sen tiedän, että kannattaa erikoistua kunkin vahvuuksiin - juuri kuten tässä on tehty.
Löysin tunnetusti nirson Santerin olohuoneesta syömästä toisen kissan jättämää broilerioksennusta.
Väitössika-sarjojen uudelleenjulkaisua, osa 5/11.
Kyseessä oli aavistuksen kömpelö yritys kytkeä akateemiset perinteet ja sikaparkojen tehotuotanto.
Väitöstilaisuuden rinnastaminen avotulella paistamiseen oli sinänsä lupaava analogia, mutta tässä sarjassa se ei vielä oikein kypsynyt (pun intended).
Tämäpä. ”Neurovähemmistön ihmiset kokevat valtaväestöä enemmän ivaa, pilkkaa, kiusaamista, väkivaltaa sekä rakenteellista syrjintää. Tämän takia heillä on suurempi riski koulupudokkuuteen, syrjäytymiseen sekä mielenterveysongelmiin.”
Kuten muun muassa puolison kokemuksista olen saanut oppia, arki on ihan tarpeeksi työlästä ilman tätä nykyajan kulkutautiakin, eli huumoriksi verhoiltua someväkivaltaa.
Voihan. Jos en saa kesän aikana tuupattua lisävauhtia yhdistyksen varainkeruuseen, Tohtoriverkosto-apurahojen jako jää tältä vuodelta väliin.
Alkuvuodesta meille on tullut yksi 300 e lahjoitus minulle tuntemattomalta hyväntekijältä sekä yksi 25 e lahjoitus jäseneltämme. Keräystavoite on 3000 e.
Apurahamme ovat pieni suuri teko ja mahdollistavat tutkimuksen etenemisen silloinkin, kun muuta rahoitusta ei ole.
Kiitos tuestasi ja jos jaat eteenpäin!
Satunnaista pähkäilyä aiheesta #jalkapallo ja #kieli.
Maailman tunnetuimman urheilulajin termistöön ja selostuksiin ilmestyy aina muutaman vuoden välein kummia uudissanoja.
Viime vuosikymmenella kentällä alettiin hakeutua ’tiloihin’, ja pian sen jälkeen tulivat maaliodottamat eli vedonlyöjille tärkeä xG.
Vuoden 2026 hokema on näköjään syöttöjen ja keskitysten ’ykköset’ ja ’kakkoset’ (tirsk).
Muita?
Hesarissa hyvä (ja varmaankin joissain piireissä hirveän äläkän nostattava) maksullinen juttu siitä, miten luonnotonta lajillemme on ollut eristäytyä olemattoman pieniin kerrostalokoppeihin ja nuotioiden äärestä ruutujen ääreen, ja samalla on hävinnyt vuosituhansien saatossa luotu yhteisö, joka kasvattaa lapset yhdessä.
Siksi ihmiset myös pelkäävät lisääntyä - planeetan kannalta ehkäpä onneksi.
Käänteisesti, olen taipuvainen uskomaan, että aina on ollut myös meitä yksinoloa kaipaavia.
En olisi ikinä uskonut sanovani tätä, mutta kaipaan elämää, jossa olisi enemmän keskustelua kirjoista ja luonnosta, seurapelejä, musiikkia yhdessä soittaen.
Kuten viimemainitusta voi päätellä, nämä olisivat siis livekohtaamisia muiden ihmisten kanssa.
Kaikenlaista.
Arkeni on typistynyt hajapäiseen ja mekaaniseen suorittamiseen (ts. rahoituksen hakemiseen Xamkin johdon kilven kiillottamiseksi), josta puuttuvat kaikki itselle merkitykselliset asiat, ellei kissoja ja puutarhaa lasketa.
Olen ehkä unohtanut mainita Paluu tiedonhallinnan tulevaisuuteen -julkaisusta täällä.
Raapustelin sen loppuun ajatuksia oman digiperintömme turvaamisesta. Savitauluista Snapchatiin - säilyykö digitaalinen tieto?
Pelkkä diginurkkien tomutus ei riitä, vaan tarvitaan isompi rakennemuutos. Nykymenossa tarpeeton tai yksityisyydelle vaarallinen säilyy, kun taas arvokkain uhkaa kadota.
Täällä voisi olla lautapeli- ja muutenkin peliharrastajia? Nykäisehän heinäkuun aikana nettihihasta, jos kiinnostaa seuraavat, saat toimituskulujen hinnalla tai noudettuna Ruokolahdelta:
Keskustanaiset vaihteeksi yllätti ruokolahtelaisen positiivisesti. Tämähän on mainio kirjoitus ja aihe. Toki paikoin rahakeskeinen (onko mielenterveys vain potentiaalinen säästökohde?), mutta myös harvinaiseksi käyvä rohkeuden ja sivistyksen puolustuspuhe.
”Nykypäivän renessanssi-ihminen haluaa liikkua tapojen ja asenteiden synnyttämien rajojen yli ja kavahtaa perinteisiä roolimalleja.”
Kuten jutun lopusta voi päätellä, pääongelma ei kokoomusnuorten mielestä ole ratahankkeiden tukeminen valtion varoista vaan se, ettei niitä kaikkia varoja kaadetakaan tänne itään.
Ihan kuin samaa olisi kuultu muutaman maakunta- ja kaupunginjohtajan suusta.
Ehkä johtoporrasta tosiaan voisi täällä periferioissa rahoittaa vähemmän ja käytännön toimeliaisuutta enemmän?
