Ainur Elmgren
(she/her) Born in the 1970s. Docent in Nordic history, university lecturer in history and social studies (University of Oulu). Draws comics since forever. Interests: History education, 1910s/1920s politics & culture, Tatars, Avars, Late Antiquity-Early Middle Ages. Give me time, not advice. Former account: @ainurelmgren@h-net.social (moving in process)
Haluaisin jaksaa piirtää. Tässä on muutamia keskeneräisiä ruutuja. Mielessä on tarina, joka sijoittuu visigoottien Hispaniaan (n. v. 601-602 jaa.), inspiraationa Dashiel Hammettin kovaksikeitetty dekkari Veristä satoa (1929).
Ehkä vähän liikaa luvattu... Näyttää kai enemmän Asterixilta. Jotkut hahmoista keksin jo teininä, vähän eri nimillä ja vahvemmin fantasiavaikutteisina. On hauskaa sijoitella niitä historialliseen kontekstiin. 500-600-luvun taite on jännittävää aikaa, eikä luotettavia lähteitä ole liikaa, vaikka kuitenkin enemmän kuin luulisi!
#ainurpiirtää #visigootit #varhaiskeskiaika #myöhäisantiikki
Sunnuntaivisa, osa 2. Tätä sitaattia ei Googlen tekoäly osannut paikantaa, vaikka löysin sen aikoinaan netistä. Miettimisaikaa on nyt 12 tuntia, koska kysymys saattaa olla kiperä. Toisaalta - ehkä helpommin pääteltävissä ilman lunttaamista?! Kuka kirjoitti päiväkirjaansa seuraavan iltarukouksensa,

Ensin iloitsin löydöstä - Suomesta löytynyt, Reenstierna-veljesten Pajalan pajasta peräisin oleva plooturaha Kaarle XI:n ajoilta! Juuri mitä tarvitsin erästä oppimistehtävää varten. Mutta kuvaus on epätarkka:
"historiatiedot: Kuuluun [sic] Iin kuparirahakätköön. Rakennuksen viererstä [sic] löytyi 1064 kuparirahaa ja yhdeksän plooturahaa 1600-luvulta. Plootut lunastettiin Helsingin yliopiston raha- ja mitalikokoelmaan."
Milloin? Minkä rakennuksen? Kuka löysi? Etsin kuumeisesti Iin kuparirahakätköä Kansalliskirjaston digiarkistosta ja vaikka mistä. Paikannimi on varsinkin tekoälyn aikakaudella vaikeasti googlattava.
Kaiken lisäksi lukee Löytyminen-otsikon alla:
"Eurooppa, Pohjoismaat, Suomi, Pohjois-Pohjanmaa, Ii, Suomi, Hailuoto, Ojakylä"
Tämä johti minut harharetkelle Hailuodon Ojakylään, josta tosiaan oli löytynyt isonvihan aikainen plootukätkö, mutta rahat on lyöty Kaarle XII:n aikana ja niissä on veljesten monogrammin sijaan ristikkäiset nuolet (Taalainmaa?).
Isovihakytkös on pedagogisesti tärkeä (pitää saada opiskelijat kiinnostumaan). Haluaisin nyt tietää enemmän Iin kätköstä, sillä luulen että sekin liittyy siihen.
https://www.finna.fi/Record/museovirasto.BFC5DF2C-1A92-4755-A470-48AA6F42A0F5?sid=5365166022
Upea artikkeli rakkaasta kampuksesta, jota on sanottu sekä siperialaiseksi tehtaaksi että moderniksi casbahiksi.
https://www.ark.fi/fi/2026/04/linnanmaan-kampuksen-hukattu-utopia/
Muutin Ouluun Helsingistä vuonna 2020. Monet ihmettelivät silloin ratkaisua, koska koronan takia oltiin kuitenkin etänä. Minusta se oli virkistävää. Helsingissä tuli 10 vuotta täyteen ja oli aikakin vaihtaa maisemia. (12 vuotta on minulle eräänlainen maaginen raja. Sen pitempään en ole asunut yhtäjaksoisesti missään.)
Oulun vetovoimatekijöitä silloin:
✅ Edulliset vuokrat
✅ Edullisessakin kämpässä parveke _ja_ sauna
✅ Talvipyöräily ja hyvät baanat
✅ Oululaiset historioitsijat
✅ Kaksi tiedekuntaa yhden hinnalla (KPTK ja HuTK)
✅ Kansallisarkiston toimipiste (lakkautusuhan alla 👎 )
✅ Linnanmaan kampus (raakabetonia ja perusvärejä 😍 ; purku-uhan alla 👎 )
✅ Rautatieasema lähellä (hyvä tietää, että täältä pääsee myös tarvittaessa äkkiä pois 😎 )
Uusi julkaisu: "Bavautdinin tapaus: 'Muukalaisen' oikeusturva vuoden 1920 Suomessa" (Lähihistoria Vol 5 Nro 1 2026: Kokemuksia marginaaleista ja kentän laidoilta)
Tutkin isoisäni sedän vaiheita suomalaisten viranomaisten armoilla. Isoisäni setä oli tataari ja Venäjän alamainen, mutta hän oli jo vuosikymmenen ajan toiminut kauppiaana Raumalla. Vuonna 1920 sekä Etsivä keskuspoliisi että sisäasiainministeriö olivat sitä mieltä, että hänet tuli karkottaa Suomesta, mutta hänelle ei kerrottu syytä. Miten hän kykeni puolustamaan oikeuksiaan? Artikkeli on vapaasti luettavissa täällä: https://lahihistoria.journal.fi/article/view/156627
#mikrohistoria #vähemmistöjenhistoria #suomentataarit #karkotukset #suomenhistoria
Tätä keskustelua lukiessani tulin ajatelleeksi miten ihanaa oli päästä yliopistoon muiden outojen ihmisten (lue: humanistien ja yhteiskuntatieteilijöiden) joukkoon. Näin 1990-luvun loppuvuosina - Ruotsissa ei ollut pääsykokeita joten häippäsin tietenkin heti sinne lakkiaisten jälkeen. Hyvästi koulu, hyvästi päätön pänttääminen, hyvästi "tuleeko tämä kokeeseen?"! Sitten sai vapaasti fiilistellä ja vetelehtiä, koota omaa humanistitutkintoaan ja lukea A-kursseja kunnes joku aihe nappasi. Mennyttä aikaa.
Perheeni ei ollut akateeminen - isä oli merkonomi ja äiti joutui aikoinaan keskeyttämään Savonlinnan taidelukion taloudellisista syistä. Molemmat olivat kuitenkin päässeet opintojen poluilla hiukan edemmäs kuin omat vanhempansa. Syytän kuitenkin J. R. R. Tolkienia, joka istutti mieleeni haaveen yliopistourasta - mielekästä tekemistä, mukavia kavereita, ja vapaa-aikaa riittää fantasiamaailmojen luomiseen... Kuinkas sitten kävikään?
Nykyään yliopistotyö on kolme kokopäivätyötä yhtä aikaa, kaikkea pitää osata (etenkin hallintoa) eikä erikoistua saa. Täytyy myös potea huonoa omaatuntoa koko ajan, koska on niin kauhea kuluerä. Johtuuko epämukava tunne siitä, että olen historioitsija kasvatustieteiden ja psykologian tiedekunnassa?
Onko pilvilinnasta mitään jäljellä? Vähän ehkä on. Kävin viime viikolla Malmössä konffaamassa muiden historiantutkijoiden kanssa ja tapasin monia nuoruuden ystäviä pitkästä aikaa. Oli niin outoa tuntea olonsa kerrankin kotoisaksi!
Eilen 19.4. osoitimme mieltä Oulun kaupungintalon edustalla Kansallisarkiston Oulun toimipisteen suunniteltua sulkemista vastaan. Mielenosoituksen järjestivät reippaat opiskelijat ja paikalla oli satakunta kaikenikäisiä arkistoasiakkaita: historioitsijoita (kuvassa edustava otos), monen eri alan opiskelijoita (mm. arkkitehtuuri, tietojenkäsittelytiede), sukututkijoita, kansanedustaja Hanna Sarkkinen jne. Järjestäjille lämpimät kiitokset sujuvista järjestelyistä ja osallistujille hyvistä puheista, joista useat spontaaneja. Taistelu jatkuu!
Miekkarin tiedote: https://www.akavanerityisalat.fi/ajankohtaista/mielenosoitus-kansallisarkiston-oulun-toimipisteen-puolesta-tiedon-yhdenvertainen-saavutettavuus-varmistettava/
Valokuva: Anna Nieminen
Olin matkoilla tiistaista maanantaihin ja olen nyt vasta toipumassa. Toipumiseni näyttää nyt kyllä kovasti kaikenlaisten lupausten rikkomiselta, unohtelulta ja yleiseltä vastuun pakoilemiselta
Opinko tästä jotain? Tuskinpa, kohta taas mennään. *avaa VR:n sovelluksen* 🧳 🚆 🗺️ 🐎 🏹 🧿
Varlam Šalamov: Kolyman kertomuksia. Kustannusliike Raduga, Moskova 1991. Suomennos: Ulla-Liisa Heino.
Pätee aina: Jos aamulla satun vahingossa ajattelemaan, että "nyt ei pitkään aikaan ole ollut migreeniä", päätä särkee iltapäivään mennessä.
Kävin Skånessa (Svenska historikermötet Malmössä ja kaverien luona maalla Anderslövissä ja Smygehukissa). Palasin Pohjois-Pohjanmaahan viime yönä. Harmittaa.
Luetut Strugatskit-lista (alustava). Kirjojen nimet venäjäksi ja luetun käännöksen kielellä:
Попытка к бегству, Pakoyritys (1962) ***
Трудно быть богом, Hankalaa olla jumala (1964) - jäi kesken
Хищные вещи века, Die gierigen Dinge des Jahrhunderts / The Final Circle of Paradise (1965) *****
Обитаемый остров, Prisoners of Power (1969) ***
Малыш, Kasvatti (1971) *****
Пикник на обочине, Stalker: Huviretki tienpientarelle (1972) *****
Парень из преисподней, Poika helvetistä (1974) ***
Град обреченный, The Doomed City (1970-1989) ****
За миллиард лет до конца света, Definitivt kanske (1977) *****
Onkohan minulla jotenkin outo maku?
Monet pitävät nimenomaan romaanista Hankala olla jumala ja kokevat että se on helpommin lähestyttävä kuin vaikka vuonna 1965 ilmestynyt "Vuosisadan ahneet asiat" (ei suomennettu; Google Translate kääntää sanan xищные "saalistushullut"!). Haluaisin keskustella jälkimmäisestä (englanniksi The Final Circle of Paradise) ja googlasinkin joskus, onko kellekään muulle tullut lukiessa mieleen Disco Elysium. Redditistä löytyi ainakin yksi!
Esa Adrian oli muuten taitava suomentaja, pidän hänen tyylistään. Ainakin kahdesta kirjasta olen bongannut sanan "pahki".
Sonja Moshnikoff on kirjoittanut Inarilaiseen kiinnostavan jutun 1930-luvun Valpon (ex-EK:n) päälliköstä, Paavo Säipästä.
https://www.inarilainen.fi/artikkeli/paavo-saippa-rohkeuden-kasvot
"And yet, unless my senses deceive me, the old centuries had, and have, powers of their own which mere 'modernity' cannot kill." Jonathan Harker kreivin linnassa; Bram Stoker, Dracula
Jarkko Laineen suomennos:
"Ja kuitenkin, jolleivät aistini ole minua pettäneet, menneillä vuosisadoilla oli ja on yhä omia voimiaan joiden nitistämiseen ei pelkkä 'modernisuus' riitä." (Dracula, Otava 1977, 2023)
Haluaisin lainata tätä virkettä jossain, mutta suomennos ei solju ihan niin sulavasti kuin alkuperäiskielellä. Vai mitä mieltä olette? Saako klassista käännöstä ryhtyä sorkkimaan?
Yliopiston kirjastosta tuli s-postia:
"Kiitos hankintaehdotuksestasi. Ehdottamasi kirja on nyt tilattu meille painettuna ja sinulle on tehty siihen varaus. Saat ilmoituksen sähköpostiisi, kun varaus on noudettavissa."
En muista tästä mitään, mutta vaikuttaa hyvältä kirjalta. Kiitos, menneisyyden Ainur! Kiitos, kirjasto! Kannattaa aina ehdottaa hankintoja.
Suomi mainittu: Ilari Aalto ja Lauri Kemppinen ovat kirjoittaneet luvun sukupuolirepresentaatioista oppikirjoissa.
Michał Pawleta, Katalin Ernyey (eds): Teaching the Past. Prehistory and Archaeology in European Schools and National Curricula. Brepols 2026.