Toni Saarinen
Myyttejä, kummaa, modernin maailmanlopun kuvia. Spekulatiivis-akateeminen, surreaalipoliittinen kirjailija-väitöskirjatutkija. Joka suuntaan rönsyilevä kirjallisuushenkilö, osuuskummajainen, elokuvaentusiasti.
Kirjat:
Häiriökaupunki: kryptonarratologisia tapauksia (2027)
Kuolleita kukkia Miasmalasta (2024)
Pientä hassuttelua puolin jos toisin: jos Bandcampissa maksaa levystä 6,66 dollaria, viereen ilmestyy emoji.
(Tänään on Bandcamp Friday, jolloin välikäsi ei ota tuotoista osaansa, joten paras hetki tukea artisteja!)
Taannoin palasin nuoruuden harrastuksen, eli Warhammer 40,000:n, pariin. Kesti kuitenkin melkein vuosi, ennen kuin sain jotain valmiiksi... Tai no, löytyi tässä vieläkin viilattavaa. Mutta nyt on sentään yksi ryhmä söpöjä kirottuja kultisteja maalattuna.
Armeija on kaaos, tietenkin. Ollut jo 14-vuotiaasta asti?

Toipumispäivien lukemistoa, omasta hyllystä. Kaikki hankittu kauan sitten, aikavälillä 2016–2019. Stross on ihastuttanut alkumetreiltä lähtien ideoillaan, Ballard ei ole vielä mennyt samanlaisille kierroksille kuin miehen alkupään tuotannossa (mutta ei ole pakko mennä), ja Rättö on Rättö, kirjallisessakin muodossa.
Lisää luettavaa, nyt kirjahyllyn sijaan kirjastosta. Ensinnäkin Finncon-kunniavieraalta kirja, jota lyhyen ajan sisällä useampikin ihminen painokkaasti suositteli. Rankka alku tässäkin, kuten Alien Clayssa!
Pynchonin Inherent Vicen saatuani loppuun aion katsoa elokuva-adaptaation uudestaan. Ja harvoin ihan oikeasti nauran kirjoja lukiessani, mutta IV:ssä on vajaan sadan sivun aikana täytynyt pitää jo kaksi taukoa ihan vain repeilyn vuoksi. Dialogin mestari.
Tiedoksi, että elokuvaohjaaja Fritz Langilla oli leluapina nimeltä Peter, jota hän kantoi mukanaan kaikkialle ja myös mm. peitteli öisin sänkyyn.
Olinpa eilen polvileikkauksessa. Hyvin meni.
Nyt saan vetää kunnon mömmöjä, mutta en havaitse oikeastaan mitään muuta vaikutusta kuin sen oleellisimman eli kivun poissaolon. Ei yhtään edes normaalin väristä siivetöntä elefenttia näy missään. Rahat takaisin! (No, vakuutusyhtiön rahat.)
Yritän silti pakottaa itseni jonkinlaiselle lomalle, vaikka olo on tuota jalkapakettia lukuun ottamatta ihan normaali. Jospa nyt sitten leffoja ja kirjoja.
– Millainen Sunn O))):n tuleva levy on?
– Dunn O)))
Niin TAI näin? No, ihan hyvä tässä taloustilanteessa.
Hilpeää, että tällä hetkellä on eri tavoin käynnissä käytännössä seitsemän eri kirjaprojektia. Voisi olla kahdeksaskin, mutta se onneksi vähän siirtyi. Ja siihen päälle väitöskirja, jolle sillekin täytyy kohta tehdä jotain.
Ennen pitkää alan tykitellä juttua melkein kaikista näistä.
Kyllä on hyvä perjantai, kun sen voi aloittaa Kuusumun profeetan uudella levyllä! Näinhän ei ole voinut tehdä neljääntoista vuoteen.
Ja se oli hyvä reilun tunnin kuuntelu se. Ykköslevy vähän maanläheisempää tarinankerrontaa, toinen puolisko tuo mieleen Sanansaattaja oraakkeli jne. -levyn vähän raskaamman apokalyptisuuden. Muttei liikaa. #musiikki
Terveisiä sairastuvalta, jossa olo on jonkin verran normalisoitunut, elokuvatarjonta ei. Viime päivinä minulla ei ole ollut minkäänlaista punaista lankaa katseluissani, mutta nyt sentään kävin tovin läpi Kenneth Angerin lyhäreitä. Kun eivät nuo särkylääkkeet niin kummia visioita antaneet. Happoisia kokeilujaa, kovaa homostelua ja autenttista rituaalimagiaa niiltä tietyiltä vuosikymmeniltä! Anton LaVeykin piipahti pirunsarvimyssyssään.
Tasan vuosikymmen edellisestä matkasta Yhdysvaltoihin. 2020 syksyllä piti mennä uudestaan – no eipä menty; 2024 myös – mutta silloin vaikutti jo huolestuttavalta. Nyt riski joutua vaikeuksiin on aito, joten ei enää kannata harkitakaan.
Toivon ja uskon yhä, ettei tuo täysin kädettömän fasismin hulluus kestä natsien tuhatvuotisen valtakunnankaan vertaa, joten ehkä vielä jonain päivänä pääsen maahan, joka on kaikesta huolimatta aika lumoava ja rakastettava.
RE: @Osuuskumma@mementomori.social
Jos kauhu lainkaan kiinnostaa, suosittelen lukemaan vähintäänkin tämän Maijan haastiksen!
Eräät leffahörhöt panevat vuosittain pystyyn joka sortin listoja edellisen vuoden elokuvakatseluistaan, ja tällainen on nytkin julkaistu. Olen siellä minäkin.
Olen vähän kyseenalaistanut sen (sanottakoon, jenkkipohjaisen) tutkimustuloksen, että salaliittoajattelu on "luusereille" eli lisääntyy oppositioon joutuvien keskuudessa. Mutta tämä hyörinä tuon correspondents' dinnerin ammuskelun ympärillä kyllä taas vaihteeksi tukee sitä.
