Vastavakooja Yhyy

Kuinka moni muistaa lapsuudestaan Noidan Käsikirjan? En varmaan ollut ainoa, joka poimi sen kirjaston hyllystä innostuneena, ja pettyi vähän kun se ei ollutkaan opas noituuteen, vaan sisälsi vain tarinoita. Jotkut näistä tarinoista kuvituksineen jäivät silti kummittelemaan mieleen, kuten tämä kauhea leijuva pää ja Horace-paran kohtalo.

Välillä tulee mietittyä, että mitä jos käyttäisi yhtä paljon aikaa ja vaivaa vakaviin projekteihin kuin mitä tähänkin meni.

Päivän Ankka: Suomalaiset voisivat ottaa oppia siitä, miten Ankkalinnan työläiset osoittavat mieltään.

Päivän Ankka: Kääntäjien keksimät nimiväännökset ovat niin olennainen osa ankkatarinoita, että niille on oma sivu wikipediassa: https://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_suomenkielisten_Disneyn_sarjakuvien_nimiv%C3%A4%C3%A4nn%C3%B6ksist%C3%A4 Tässä taskarissa 287 julkaistussa tarinassa nimiväännökset olivat niin herkullisia, että minua aina harmitti että tarina käsitteli Tolkienin tarinamaailmaa vain metatasolla, Ankkalinnan fanitapahtuman kautta. Olisin halunnut nähdä ylipahis *Saunurin* tositoimissa.

Päivän Ankka ja toksinen kelmiys. Sepe Susi näyttäytyy hyvin onnettomana hahmona, kun hänellä on näin huonoja kavereita. Tämä kuvaa osuvasti rapuämpäri-ilmapiiriä jossa monet nuoret miehet kasvavat ja jota itsekin jouduin näkemään nuorena turhan läheltä, kun yritin uskotella olevani mies. Pojat ja miehet, uskaltakaa olla kilttejä ja kannustavia toisillenne. Älkää olko kuten Kelmien Kerholaiset. (tiedän että saarnaan kuorolle kun fediversessä ollaan)

Päivän Ankka: Suosikkejani ankantekijöiden joukossa on italialainen Silvia Ziche. Piirtäjänäkin hyvä, mutta parhaimmillaan silloin kun on päässyt myös kirjoittamaan omat tarinansa. Tätä nykyä useimmat ankkatarinat varsin lyhyitä, mutta Ziche on saanut tehdä satojen sivujen pituisia rönsyileviä tarinoita, jotka haastavat ja mielestäni voittavat toisen italialaisen tajunnanvirtakerronnan mestarin, Guido Martinan. Mikään yksittäinen ruutukaappaus ei voi koskaan tehdä oikeutta Zichen neroudelle.

Ehkä fingerpori-remixitkin ovat eliitin some -materiaalia. #fingerpori_remix #fingerpori

Päivän Ankka: Ankkatarinoissa on monia toistuvia tarina-aihioita, ja yksi näistä on Roope yrittämässä vältellä veroja. "Verokarhun onnenpäivä" on näistä suosikkejani, siitä iso kiitos Flemming Andersenin liioittelevalle piirrostyylille. Jossain kohtaa Andersenin tyyli muuttui paljon hillitymmäksi, niin että nuorempana en enää tajunnut kyseessä olevan sama piirtäjä. Näissä vanhemmissa tarinoissaan fysiikan lait saavat väistyä suurien tunteiden tieltä.

Päivän Ankka: Hessu on suurimpia fiktiivisiä esikuviani, ja voisin kirjoittaa hänestä loputtomasti. Hän edustaa minulle lempeää versiota kujeilija-arkkityypistä: Hän tahtoo kaikille hyvää, eikä yritä tarkoituksella trollata ja aiheuttaa hämminkiä, vaan normien rikkominenkin tapahtuu passiivisesti kun hän on vain oma itsensä. Päivän poiminnassa hän on harvinaisen vakavana puolustaessaan edesmennyttä enoaan, joka Mikin mielestä toimi epäloogisesti. Seuraa vielä toinen postaus lisäkontekstilla.

Vaihteeksi ei-hassuttelupostaus (ei hätää, näitä tulee vain harvoin), nimittäin että sattuuko kukaan tietämään tämän teoksen tekijää? Signeerauksesta ei saa oikein selvää. Myös jos kyseinen teos olisi sattunut päätymään juuri sinulle (se on hiljattain ollut myynnissä kierrätyskeskuksessa Helsingissä) ja haluaisitkin luopua siitä, niin ota yhteyttä. Muuan läheiseni tykästyi siihen mutta ei ehtinyt ostamaan ajoissa.

Päivän Ankka: rahallahan ne asiat ratkaistaan eikä ammattitaidolla, t: Roope. Hänen asenteensa tuo mieleen eräänkin omasta neroudestaan vakuuttuneen sähköautokauppiaan.

(jatkoa edelliseen) 'Mikki ja Hessunperän perintö', kirjoittaneet Carlo Chendi ja Luciano Bottaro. Italialaista tajunnanvirtaa parhaimmillaan, johon tuo oman lisänsä suomalaisen toimituksen sinnikäs mutta tuomittu pyrkimys sensuroida tarinan kannalta olennaiset sikarit ("makeiset"). Hessun eno ei osannut päättää Hessun ja hänen ystäviensä välillä, että kenelle jättäisi perinnön, joten hän kirjaimellisesti arpoi sen. Mikki tietysti napisi tästä jotain, mutta Hessu sanoo suorat sanat.

Päivän Ankka tuli mieleen rönsyilevästä hapankorppukeskustelusta jonka tuorein haara käsittelee kaksimielisiä tulkintoja. Olen 69% varma että suomentaja ei ole tarkoittanut tähän sellaista, mutta huumorintajuni kehittyminen alkoi ja pysähtyi joskus ala-asteen aikana, joten hihitän tämmöisille aina.

Päivän Ankka: Pellen neronleimaus. Yhtä kauhea idea kuin tässä langassa keskusteltu startup-perseily https://eliitin-some.fi/@4sami@sunny.garden/116896908188374586 mutta jos olisi pakko valita, niin pimeyden ystävänä olisin Pellen puolella. Olisi silti mukavaa jos keksijänerot ja sijoittajat keskittyisivät korjaamaan ongelmia eikä kehittämään niitä lisää.

Mad Brothers oli kasarin hienoimpia leffoja. Veljekset Jake ja Elwood Rockatansky kaahaavat läpi erämaan ja yrittävät haalia kasaan tarpeeksi bensaa, että voivat pelastaa maailman viimeisen orpokodin.

Päivän Ankka: Zichen vanhempaa piirrosjälkeä. Scapinin Vehkeet, käsikirjoittaneet Lello Arena ja Francesco Artibani, perustuu Molièren näytelmään 'Les Fourberies de Scapin'. En ollut lapsenakaan suuri slapstick-komedian ystävä, mutta tämä tilanne jotenkin osuu nauruhermooni, koska se yltyy niin absurdiksi. Yritän kuvitella, miten tapahtumat olisivat voineet olla Geronten mielestä uskottavia jo ennen kuin hän kurkistaa ulos säkistä, mutta en pysty.

Päivän Ankka: Karhukopla ja kääntäjien nokkelat sanailut. Tämä puhekupla jäi sanatarkasti mieleen luettuani tämän tarinan lapsena, ja hymyilyttää vieläkin. Tarina on 'Robottirosvot' lehdestä 23/2003.

Ensimmäinen ehdotuksistani uusiksi euroseteleiksi. Tämä viiden euron seteli juhlistaa hetkeä, kun Emmanuel Macronin sielu näivettyi hänen vieraillessaan Suomessa elokuussa 2018.

@Mimesatwork@wandering.shop @snailkane@piipitin.fi Trump on niin inhottava tapaus että en oikein kestäisi katsella hänen naamaansa niin läheltä kuin mitä vanhanaikainen kuvanmuokkaustekniikkani vaatii (hirveästi pikseleiden jynssäämistä manuaalisesti vaikka helpompiakin keinoja varmaan olisi), mutta Stubbia on herkullista ivata golf-diplomatiastaan, niin nyt olen vaikean paikan äärellä

Päivän Ankka: Minä äsken herättyäni, kun selasin päivän fedifeediä ja huomasin että öinen hapankorppukeskustelu on rönsyillyt. Mitä ankkalehtiin tulee, niin lapsena ja vieläkin tuntuu että jotain meni pilalle siinä kohtaa kun "nykyaika" (internet) hiipi mukaan tarinoihin, ja myöhemmin vielä pahemmin kun älypuhelimetkin alettiin huomioimaan. Olen ehkä syntynyt boomeriksi.

Päivän Ankka: Enrico Faccinin tarinassa 'Epäonnen Ekspertti' Aku tekee opaskirjan ohjaamana noloja rituaaleja torjuakseen epäonnea. Hyvin hauska ja sympaattinen tarina. Rituaalit tuovat vähän mieleen diskordianistisen kalkkunakirouksen, jonka tarkoituksena on karkoittaa jäyhiä ja tukahduttavia rakenteita: https://www.principiadiscordia.com/book/71.php

Seuraan youtubesta Disco Elysiumin läpipeluuta, ja kommenttiosiossa joku ehdotti: Discworld Elysium Kertokaa joku pliis että tuosta on jo olemassa fanficiä, koska aivoni yrittävät kuumeisesti työntää syrjään kaikkea mitä minun pitäisi olla tekemässä ja saada minua kirjoittamaan tuo. Tarina ehti jo lähteä käyntiin päässäni. Rakastan Disco Elysiumia ja Terry Pratchettia, joten jos tuohon ryhdyn niin se pitäisi myös tehdä Hyvin, molempia sävyjä kunnioittavasti mukaillen.

Kymmenen euron seteli juhlistaa Petteri Orpon vaiheikasta kautta pääministerinä. Oli vaikea mahduttaa tähän kaikkia Petterin "saavutuksia", ja hallituskauttakin on jäljellä vielä sen verran paljon että lisää tulee varmasti tapahtumaan. Onnea Petteri! Ja toivottavasti tajuaisit erota tehtävästäsi! Grafiikkaan on käytetty apuna https://pattern.monster/ sivustoa, jossa voi tehdä yksinkertaisia toistuvia kuvioita.

@agturcz@circumstances.run @jerry@infosec.exchange Nooo! Too real