Olen tässä parin viime vuoden aikana onnistunut pikku hiljaa kuntouttamaan polveni, joka toistakymmentä vuotta vihoitteli, jos vähänkään yritin ottaa juoksuaskelia. Nyt uudessa kodissa kun kuntorata menee aivan ulko-oven vierestä (~20 m etäisyys) niin olosuhteet juoksemiselle ovat mitä parhaimmat. Tai no, hölkkää se mun hitaalla vauhdilla on, mutta ei kuitenkaan kävelyä koska molemmat jalat ovat toistuvasti ilmassa.
Enivei, mua on aina häirinnyt silmälasien valuminen hien ja tärähtelyjen vuoksi. Nyt kun olen tarpeeksi monta kertaa sahannut tuota samaa rataa ja kiinnittänyt huomiota maaperän pinnanmuotoihin, erityisesti railoihin jne. niin ajattelin painaneeni olennaisimmat vaaranpaikat mieleeni ja läksin radalle puolisokeana (likinäkö, vähän reilu -8 diopteria ja paha taittovika kaupanpäälle molemmissa silmissä).
Sen lisäksi että pääsin silmälasiongelmasta niin tuo puolittainen visuaalinen aistideprivaatio tuntui itse asiassa äärimmäisen hyvältä! Oli jotenkin syvempi euforia painaa menemään, keskittyä vain hengitykseen, jalkojen rullaamiseen ja olemiseen. Jumaleissön mikä zen!
#juokseminen #euforia #likinäkö